0
Siirryin avarammille vesille. Kirkolliskokousblogini on täällä.
Onko hetki ennen hunajaa paras? Odottaminen ja valmistautuminen ovat osa tapahtumaa. Vielä kaksi yötä, ja sitten lähdemme kohti Turkua. Kirkolliskokous alkaa maanantaina ja päättyy perjantaina.
Olemme valmistautuneet Espoossa ehkä liiankin innolla. Tuskin maltoimme tutustua toisiimme ja kirkolliskokoustehtävään, kun olimme jo jakamassa paikkoja. Ihan niin kuin Jeesuksen oppilaat, jotka olivat niin kiinnostuneita siitä, kuka on suurin. (Mark. 9: 33–37)
Tämän illan iltahartaus meni suoraan sydämeeni. Matti J. Kuronen omaperäiselle tyylillään valoi rohkeutta lentää ja seurata Vapahtajaa; häntä, jolle kukaan ei ollut ulkopuolinen.
Meidän espoolaisten mietteitä voit lukea vaikkapa face-bookista. Lähetä myös sinä meille terveisiä, ajatuksia, kommentteja.
Me haluamme olla saamamme luottamuksen arvoisia.
Olen kiitollinen kirkolliskokousvaaliprosessista ja sen tuloksesta. Kevään kirkko sai papistoltamme vahvan tuen. Lisäksi olen ylpeä, että Espoon hiippakunnan papiston äänestysprosentti nousi kymmenen prosenttia edellisestä kerrasta. Nyt äänesti 77 prosenttia, vain Porvoon hiippakunta oli meitä aktiivisempi.
Olen ylpeä myös, että liikkeemme olin maallikkojen ja pappien yhteinen. Yksi maallikkopaikka on hyvä alku varsinkin kun Markku Jalava on kokenut ja valveutunut luottamushenkilö.
Kevään kirkko on valmis yhteistyöhön. Meillä on selkeä ohjelma, jonka pääviestit ydinsanoman tuoreus, avara kansankirkollisuus, toisten kunnioittaminen, ympäristöasiat ja joustava hallintorakenne ovat pääkohtiamme tulevalla kirkolliskokouskaudelle.
Seurakuntarakennetta on katsottava koko kirkon näkökulmasta, ei vain hiippakuntien sisällä tapahtuvana. Muutos on meille mahdollisuus, ei uhka.
Etsimme yhteistyön tapoja jo ennen toukokuista kirkolliskokouksen istuntoa. Nyt mitataan käytännössä, mitä jokaisen ryhmän lupaama toinen toisensa kunnioittaminen tarkoittaa.
Kiitos Kevään kirkon ja kaikkien muiden ryhmittymien äänestäjille.